Olen aiemmin ilmaissut kannattavani yksilönvapautta, yksilön oikeutta tehdä itseään koskevat päätökset. Tätä ei kuitenkaan voi ulottaa lapsiin. Lapsia koskevissa kysymyksissä yksilönvapaus toteutuu mielestäni parhaiten, kun noudatetaan periaatetta: Vanhemmilla ja yhteiskunnalla on velvollisuus tehdä lasta koskevat päätökset niin, että lapsilla on täysi-ikäisiksi tultuaan mahdollisimman laajat valinnanmahdollisuudet itseään koskevissa asioissa.

Tämä tarkoittaa sitä, että mielestäni vanhempien yksilönvapauksiin ei sisälly oikeus kasvattaa lapsi aivan kuten he voisivat tahtoa. (Olen ylipäätänsä sitä mieltä, että auktoriteettiaseman, kuten vanhemmilla on lapsiaan kohtaan, pitäisi tuoda huomattava määrä velvollisuuksia käyttää asemaa fiksusti.)Esimerkiksi tiukka uskonnollinen kasvatus sotii ensimmäisessä kappaleessa muotoilemaani periaatetta vastaan. Lapsille tulee jakaa neutraalisti tietoa erilaisista uskonnoista ja muista maailmankatsomuksista niin, että he täysi-ikäisiksi tultuaan osaavat tehdä oman valintansa informoidusti. Tätä varten esimerkiksi kouluissa oman uskonnon opetus on lakkautettava ja korvattava kaikille yhteisellä uskontotiedolla ja etiikalla, joita opetetaan neutraalisti.

Tietenkään täysi-ikäisyyden raja ei ole mikään maaginen rajapyykki, ja jo sitä nuoremmille voi antaa rajoitetusti mahdollisuuksia päättää omista asioistaan, vaikka päätökset jossain määrin rajaisivatkin tulevia päätöksiä. Mielestäni jo viisitoistavuotias voi hyvin valita ammattikoulun lukion sijaan (vaikka se rajoittaakin jatkokoulutusmahdollisuuksia) tai panostaa vaikka viulunsoittoon koulunkäynnin sijaan, jos sillä alalla on erikoislahjakkuutta.

Ensimmäisessä kappaleessa muotoilemani periaatteen mukaan vastustan myös poikalasten ympärileikkausta uskonnollisista syistä. Ympärileikattu ei voi täysi-ikäiseksi tultuaan kasvattaa esinahkaansa takaisin, mutta ympärileikkaamaton voi leikkauttaa omansa.