Ateistina olen sitä mieltä, ettäi valtion ei tule tukea perusteettomia uskomusjärjestelmiä, siis uskontoja opettamalla uskonnollista maailmankuvaa oikeana. Näin ollen olenkin sitä mieltä, että varsinainen uskonnonopetus peruskoulussa ja lukiossa on lakkautettava. Se tulee korvata mahdollisimman neutraalisti opetetulla elämänkatsomustiedolla, jonka pääasialliset osat ovat kriittisen ajattelun taito, etiikka sekä eri uskontojen ja muiden maailmankuvien esittely, mukaan lukien tieteeseen nojaava ateismi.

Koska täysin neutraaliin opetukseen ei koskaan päästä (esimerkiksi opettaja henkilökohtainen vakaumus väistämättä vaikuttaa), opetuksen tulisi alkaa vasta siinä vaiheessa kun oppilaiden valmiudet kriittiseen ajatteluun ovat jossain määrin kehittyneet. Käytännössä siis yläasteella.

Myös etiikan opetuksen tulisi olla mahdollisimman neutraalia. Se siis koostuisi erilaisten eettisten järjestelmien esittämisestä ja tutkiskelusta. Tutkiskelussa kritiikin, sen näkeminen millaisia sudenkuoppia eri järjestelmissä on, tulisi näytellä merkittävää roolia.

Koska länsimainen yhteiskunta on noin käytännössä kehittynyt vahvassa vuorovaikutuksessa kristinuskon kanssa, voitaisiin elämänkatsomustiedossa laittaa jonkun verran enemmän aikaa kristinopin tutkiskeluun kuin muiden uskontojen. Tämä ei olisi neutraalisuuden vaatimusten vastaista, kunhan opetuksen sävy olisi neutraali ja kritiikin salliva. Mielestäni myös ei-kristittyjen on hyvä tietää, mistä kristinuskossa on kyse, jos aikovat elää maissa joissa suurin osa ihmisistä on kristittyjä. Jos ei muusta syystä niin ainakin siksi, että osaisivat kritisoida kristinuskoa pätevämmin.