Taloudellisen taantuman takia kaikesta on jouduttu leikkaamaan, myös yliopistoista. Joillain humanistisen tiedekunnan pienillä laitoksilla tilanne on niin paha, että edes opiskelijoille pakollisia kursseja ei ole ollut varaa järjestää.

Yliopistot tuottavat tietoa ja ymmärrystä, jotka ovat mielestäni itseisarvo; arvokkaita myös silloin kun niistä ei ole suoraa taloudellista hyötyä. Yliopistojen rahoitus onkin turvattava. Erityisesti valtiovallan tarjoamaa rahoitusta tarvitaan sellaiseen tutkimukseen ja sellaisille oppialoille, joista ei ole välitöntä käytännön hyötyä, vaan jotka pääasiassa rikastavat inhimillistä tietämystä. Hyödylliset alat voidaan taloudellisesti kannattavina jättää osin yksityisenkin rahan varaan.

Perustutkimus tarkoittaa tieteellistä tutkimusta, joka ei ole soveltavaa. Tällainen tutkimus lisää ymmärrystämme maailmasta, ja on siksi tukemisen arvoista. Perustutkimuksella voi toki olla sovelluksia, mutta niiden löytäminen on sen verran monen mutkan takana, ettei sitä voida pyörittää yksityisellä rahalla.

Myös opiskelu sellaisilla aloilla, jotka eivät välittömästi valmista työmarkkinoille, on turvattava. On rikkautta, että yhteiskunnassamme on esimerkiksi humanistisia aloja ymmärtäviä ihmisiä. Esimerkiksi useimmat tuntemistani teoreettista filosofiaa pääaineenaan opiskelleista ovat työllistyneet muille aloille kuin filosofeina. Kuitenkin heidän koulutuksensa rikastuttaa ympäristöä: He ovat esimerkiksi mielenkiintoisia keskustelukumppaneita.