Valtio ja kunnat vastavat sellaisista tärkeistä asioista kuten sairaanhoito, koulutus ja heikoimmassa asemassa olevien toimeentulo. Näiden laadusta ei saa tinkiä. Sairaanhoidon ja heikoimmassa asemassa olevien toimeentulon laadun turvaaminen on perusinhimillistä toimintaa. Koulutuksen tason turvaaminen on puolestaan investointi tulevaisuuteen, maamme kilpailukyvyn turvaamista jatkossakin.

Näiden tärkeiden palveluiden rahoittamiseen täytyy saada rahaa jostain. Ainoa vaihtoehto lienee nostaa veroja. Tulovero on ilmeinen nostokandidaatti, erityisesti siksi, että sen progressiivisuuden takia voimme säätää, minkä tuloisilta ihmisiltä rahaa otetaan. Esimerkiksi arvonlisäverossa ei tätä mahdollisuutta ole. Yritysten verottamisessa taas on se riski, että ne häipyvät halvempiin maihin, jos veroja nostetaan liikaa.

Rahaa on otettava ensisijaisesti suurituloisilta, mutta he muodostavat aika pienen osan kansasta. Näin ollen myös keskituloisten kukkarolla on käytävä. Kaikkein pienituloisimmat ovat jo nyt sen verran ahtaalla, että heidän verojensa koventamiseen en lähtisi.