Olen sitä mieltä, että alkoholipolitiikan ei pitäisi keskittyä yksinomaan alkoholin aiheuttamien haittojen minimoimiseen, vaan huomioon pitäisi ottaa nykytilannetta laajemmin viini- ja olutkulttuurin harrastaminen. Esimerkiksi erilaisten vahvojen oluiden hankkiminen on nykyään liian hankalaa. Tässä blogikirjoituksessa kuvaillaan, kuinka vaikea pienpanimon on myydä keskiolutta vahvempia oluitaan, kun ainoa mahdollinen myyntikanava on Alko, ja Alkon valikoimiin pääseminen on tuhottoman vaikeaa.

Nykytilanne olutharrastajalle on se, että oluita voi juoda ravintoloissa melko laajasti, ja kun tietää oikeat marketit, keskioluen vahvuista olutta saa hankittua melko laajasti. Sitä vastoin mahdollisuudet ostaa vahvoja oluita kotiin ovat luvattoman huonot, koska Alkon valikoimat ovat huonot.

Tässä on huomattava, että (sopivasti valittujen) markettien keskiolutvalikoimat hakkaavat Alkon vahvojen oluiden valikoimat mennen tullen, joten keskioluen myynti maitokaupoissa ei ole johtanut valikoiman suppenemiseen vaan laajenemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että Alkon monopolin puolesta joskus esitetty argumentti, laajan valikoiman ylläpito, on ontto.

Alla ratkaisuehdotuksia nykytilanteeseen parhaimpana pitämästäni vähiten parhaana pitämääni.

Yksinkertaisin parannus nykytilaan olisi sallia kaikkien alkoholijuomien myynti ruokakaupoissa. Minun on vaikea kuvitella tämän aiheuttavan huomattavia alkoholiongelmia, koska juoman vahvuudella ei ole paljoa merkitystä; känniin tulemiseksi mietoja juomia täytyy vain juoda hiukan enemmän.

Oluen osalta ongelma voitaisiin ratkaista sallimalla esimerkiksi alle 8% alkoholia sisältävien alkoholijuomien myynti ruokakaupassa. Näin pienellä prosentin nostolla (4,7 -> 8,0) ei lienisi paljoa vaikutusta alkoholin käyttöön. Keskioluen raja on sikäli huonosti valittu, että suuri osa maailman oluista menee juuri ja juuri sen yli.

Jos edellistäkin pidetään huonona ratkaisuna, tulisi sallia yksityisten, yksinomaan alkoholijuomia myyvien kauppojen perustaminen. Näin kansalaiset eivät olisi Alkon valikoimien armoilla, vaan kysynnän ja tarjonnan laki pitäisi huolen valikoiman laajentumisesta.

Minimiparannus olisi se, että pienpanimot saisivat panimon yhteydessä myydä tuotteitaan, samaan tapaan kuin viinitilat tilaviiniä. Tämäkin olisi parannus nykytilaan, joskaan se ei vaikuttaisi kaukana pienpanimoista asuviin ihmisiin tai ulkomaisten tuotteiden saatavuuteen.