Piraattien keskuudessa on viime aikoina puhuttu ideasta saada Helsingin metro ja raitioliikenne ilmaisiksi. Tätä on perusteltu ko. liikkumismuotojen ympäristöystävällisyydellä ja kustannustehokkuudella.

Itse en lämpene ajatukselle. Mielestäni on perusteltua ohjata ihmisten käytöstä ympäristöystävällisiin ratkaisuihin tekemällä niistä halpoja - ja miksei ilmaisia - mutta ehdotuksen ongelma on se, että en usko, että hinnalla voi ohjata ihmisiä käyttämään metroja ja ratikoita. Kun ihminen käyttää julkisia, hänellä on tarve päästä paikasta A paikkaan B, ja hän valitsee sen liikennevälineen, joka kyseistä reittiä sattuu liikennöimään. Suuri osa bussimatkoista tehdään paikkoihin, joihin metro ja ratikat eivät kulje.

Lisäksi ehdotus palkitsee niitä ihmisiä, jotka asuvat metro- ja raitioliikenteen saavutettavissa, suurelta osin lähellä ydinkeskustaa, missä joukkoliikenne on noin yleensäkin poikkeuksellisen toimivaa. En näe syytä palkita tätä porukkaa joukkoliikenteen ilmaisuudella, kun heillä on jo toimivuus. Mielummin kompensoisin hiukan vaatimattomamman joukkoliikenteen vaivaa niille, jotka asuvat vähän kauempana keskustasta, bussi- ja junayhteyksien päässä. Minusta ylipäätänsä ratkaisut, jotka tasoittavat ydinkeskustan houkuttelevuutta Helsingin lähiöihin verrattuna ovat kannatettavia.

Kokonaan ilmaiseen joukkoliikenteeseen ei tänä päivänä liene varaa, ja aion kannattaa sitä vasta seuraavan nousukauden aikana. Se, mitä voisi tehdä jo nyt, olisi seutulipun hinnan laskeminen lähelle Helsingin sisäisen lipun tasoa. Tämä palkitsisi niitä Helsingissä työssä käyviä, jotka suostuvat asumaan vähän kauempana Helsingin keskustasta, Espoossa tai Vantaalla. Lisäksi liikkumistarpeet ovat tietyllä tapaa satunnaisia. Yksittäiselle helsinkiläiselle on arpapeliä, sattuuko hän esimerkiksi saamaan työpaikan Helsingistä vai Espoosta, enkä näe syytä rankaista korkeammalla maksulla niitä, joiden liikkumistarpeet sattuvat ylittämään Helsingin, Espoon ja Vantaan välisiä rajoja.