Uusi laki kuvaohjelmien tarkastamisesta on juuri läpäissyt eduskunnan ensimmäisen käsittelyn. Kuvaohjelmiksi luetaan myös vuorovaikutteiset kuvaohjelmat eli tietokonepelit.

Laissa on eräs tärkeä poikkeus:

Kuvaohjelmaa ei tarvitse luokitella ja merkitä, jos se:

[...]

2) pidetään saatavilla yksityisten henkilöiden valmistamia ohjelmia tarjoavassa palvelussa ja on valmistettu yksityisen henkilön toimesta harrastustarkoituksessa;

Mielestäni tällainen ihmisten omaehtoisesti tekemä kulttuuri, mukaanlukien elokuvat ja tietokonepelit, on ennemmin tukemisen kuin rajoittamisen arvoisia, ja on hienoa, ettei niiden tarvitse mennä kalliin ikärajaluokittelubyrokratian läpi. Tuossa pykälässä minua jäi tosin häiritsemään se, että siinä puhutaan yksityisestä henkilöstä yksikössä. Toivon, että lakia tulkitaan niin, että yksityisten henkilöiden löyhä ryhmittymä samaistetaan yksityiseen henkilöön (jos ei, lakia on muutettava).

On paljon harrasteporukoita, jotka tuottavat harrastuksenaan yksinkertaisia tietokonepelejä. Samoin elokuvia harrasteenaan tekeviä porukoita on. (Esimerkiksi Blood Ceremony Films ja Star Wreckin tehnyt porukka.) Olisikin tärkeää, että tällaiset saisivat levittää hengentuotteitaan vapaasti, ilman kalliin ikärajakontrollibyrokratian läpikäymistä.

Tuossa laissa jäi minua häiritsemään myös se, että siinä tietokonepelejä pidetään kuvaohjelmina. Tämä on järkevää useiden suurten levittäjien tietokonepelien yhteydessä. On kuitenkin myös sellaisia abstrakteja tietokonepelejä, joita ei voi mitenkään järkevästi pitää kuvaohjelmina. Esimerkkinä tällaisista ovat lautapelien tietokonetoteutukset. Olisin mielelläni nähnyt laissa eksplisiitttisen maininnan, että myös tällaiset jäävät ennakkotarkastusbyrokratian ulkopuiolelle.