Koska aloitin edellisessä postauksessa kritisoimaan keskustelukulttuuria, jatkan ihan pikkuisen samalla linjalla. Suomalaisessa poliittisessa keskustelukulttuurissa on sellainen kummallisuus, että kun kohdataan vastustettava näkemys, aletaan keskustelemaan tuon tuosta näkemyksestä ilmiönä, esimerkiksi niin, että pohditaan, mistä tuo näkemys saa kannatuksensa. Erityisen yleistä tämä on silloin, kun tuohon vastustettavaan näkemykseen suhtaudutaan alentuvasti. Tällainen keskustelu tapahtuu vielä yleensä yhteydessä, jossa tuon vastustettavan näkemyksen kannattajat eivät ole keskustelijoina.

Pidän tätä ei-toivottuna ilmiönä. Olennaista vastapuolen näkemyksessä on se, että onko siinä järkeä, ja tarjoaako se hedelmällisiä, uusia näkökulmia. Näihin kysymyksiin saa parhaiten vastauksen keskustelemalla vastapuolen kanssa asiakysymyksistä, ei keskustelemalla samanmielisten kanssa vastapuolen näkemyksestä ilmiönä.