Mielestäni adoptio-oikeutta mietittäessä periaatteen on oltava se, että kyse on lapsen oikeudesta saada vanhemmat, ei vanhempien oikeudesta saada lapsi. Näin ollen en allekirjoita sitä, että kenelläkään olisi perustavaa laatua olevaa oikeutta saada adoptoida lapsia. Oikeus on mietittävä kussakin tapauksessa erikseen.

Nykyisessä asenneilmapiirissä vastustan homoseksuaalisessa parisuhteessa elävien adoptio-oikeutta. Syynä on se, että homot eivät ole vielä täysin hyväksyttyjä, ja homojen lapsi leimautuisi väistämättä homojen lapseksi. Tämä vaikeuttaisi kohtuuttomasti lapsen asemaa mm. kaveriyhteisössä, ja homojen lapsesta tulisi helposti syrjitty ja koulukiusattu. Tällaiseen asemaan en tahdo yhtään lasta pakolla asettaa.

Poikkeuksen olisin valmis tekemään niin vanhojen ja kypsien lasten kohdalla, jotka itse pystyisivät muodostamaan järkevän mielipiteen homoperheeseen adoptoimisesta, ja jotka itse kannattavat adoptiota.

Yhteiskunnan asenteet homokysymyksen suhteen liberalisoituvat koko ajan, ja ehkä joskus tulevaisuudessa homot ovat niin hyväksyttyjä, että olen valmis muuttaamaan mieltäni adoptiokysymyksen suhteen. Paljon on kuitenkin tehtävää, ja se tehtävä on ruohonjuuritasolla ihmisten asenteisiin vaikuttamista homomyönteisemmiksi. Lainsäätäjän pöydässä tätä taistelua tulee käydä niin vähän kuin mahdollista. Erityisesti lapsista ei saa tehdä pelinappuloita tähän taisteluun.