Viime aikoina oikeusistuimet ovat kiristäneet antamiaan rangaistuksia. Tämä on trendi, joka ei saa jatkua. Vankeusrangaistus ja sen aiheuttama sosiaalinen stigma on jo itsessään sen verran paha asia, että peloitevaikutuksen aikaansaamiseksi emme tarvitse nykyistä pidempiä vankeusrangaistuksia. Ennemmin niitä rangaistuksia pitäisi lyhentää ja tuomita ehdollisina. Vaikka eduskunta ei voikaan suoranaisesti vaikuttaa tuomareiden työhön, se pystyy vaikuttamaan rangaistusten kestoon säätämällä eri rikosten minimi- ja maksimirangaistuksia rikoslaista.

Pitkät vankeusrangaistukset ovat paitsi epäinhimillisiä, myös eristävät vangit normaalielämästä rikollisten alakulttuuriin, mikä tekee hallaa heidän yhteiskuntakelpoisuudelleen. Rikollisten muuttaminen kunnon kansalaisiksi on se, minkä pitäisi olla päämäärä, ja vankeusrangaistukset toimivat tätä päämäärää vastaan.

Vankilat tulevat myös kalliiksi yhteiskunnalle, joten lepsu vankeusrangaistuspolitiikka tarkoittaa taloudellisia säästöjä.

Vankiloiden olosuhteita pitäisi myös parantaa. Vankien pitäminen ylikuormituksen takia ahtaissa tiloissa on epäinhimillistä, samoin kuin paljusellit, joita on vielä hiukan käytössä. Pitäisikin säätää laki, että jos vankiloiden kapasiteetti loppuu, vankeja armahdetaan sieltä yhteiskuntakelpoisimmasta päästä sen verran, että vankilat eivät pyöri ylikapasiteetilla.

Sakkorangaistukset sen sijaan ovat taloudellisesti järkeviä.