Suomessa on käytössä kaksivaiheinen presidentinvaali, jossa kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta pääsee toiselle kierrokselle. Vaali on selvästi parempi kuin sellainen simppeli vaali, jossa eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella saanut voittaa. Erityisesti, jos ehdokkaita on kolme, nykyinen vaalijärjestelmämme antaa saman lopputuloksen kuin siirtoäänivaali. Jos pääehdokkaita on kolme (yksi kultakin suurelta puolueelta), on nykyinen vaalimme jotakuinkin siirtoäänivaalin kaltainen ja toimii ihan siedettävästi.
Poliittinen tilanteemme on kuitenkin muuttumassa, ja suuria puolueita vaikuttaisi olevan neljä. Jos tällaisessa tilanteessa käytämme nykyistä presidentinvaaliamme, joudumme ongelmiin: Nykyjärjestelmässä ensimmäisellä kierroksella kannattaa äänestää jotain kolmesta eniten kannatusta saaneesta ehdokkaasta, muulla tavoin äänestäminen ei vaikuta vaalin lopputulokseen samalla tavoin. Yksi vaihtoehto olisi siirtyä presidentinvaalissakin siirtoäänivaaliin. Koska presidentinvaalissa ehdokkaita on vähemmän kuin eduskuntavaaleissa, voi jokainen luetella mielensä mukaisen ehdokkaiden paremmuusjärjestyksen äänestyskopissa.
Siirtoäänivaali samoin kuin nykyinen presidentinvaalimme on kuitenkin hiukan ongelmallinen presidentinvaalina. Nimittäin sellaiset ehdokkaat, joita useimmat pitävät siedettävänä kompromissina, mutta joita harvat pitävät ykkösvaihtoehtona, tulevat karsituksi alkuvaiheessa, eivätkä näin ollen tule valituksi. Toisaalta tällaiset kompromissiehdokkaat olisivat kuitenkin mielestäni mitä parhaita "koko kansan" presidenttejä. (Eduskuntavaaleissa, jossa on enemmän paikkoja jaossa, tätä ongelmaa ei ole, koska äänestäjä haluaa edesauttaa juuri hänelle sopivan ehdokkaan läpimenoa, ei kaikille sopivan kompromissin.)
Toinen ongelma on se, että siirtoäänivaali tai nykyinen presidentinvaalimme ei toteuta niinkutsuttua Condorcetin kriteeriä.
Ehdokas X on vaalien Condorcet-voittaja, jos kaikille muille ehdokkaille Y pätee seuraava:
- Jos vaaleissa olisivat ehdokkaina pelkästään X ja Y, niin X voittaisi.
Condorcetin kriteeri sanoo, että jos vaaleissa on Condorcet-voittaja, hänen täytyy tulla valituksi.
Kaksi mainitsemaani ongelmaa ovat sidoksissa toisiinsa: Condorcet-voittajat ovat juuri sellaisia kompromissiehdokkaita, jotka sopivat kaikille joten kuten. Näin ollen mielestäni olisi harkinnan arvoista siirtyä presidentinvaaleissa johonkin Condorcetin kriteerin täyttävään vaalijärjestelmään, joita on olemassa useita; minulla ei ole selvää mielipidettä niiden keskinäisestä paremmuudesta. Olisiharkinnan arvoista valita vieläpä sellainen järjestelmä, joka toteuttaa Condorcetin kriteerin vahvennuksen Smithin kriteerin (tai melkein samansisältöisen Schwartzin kriteerin).
Tällainen vaalijärjestelmä käytännossä vaatisi sen, että äänestäjä merkitsisi äänestyskopissa mielensä mukaisen ehdokkaiden paremmuusjärjestyksen äänestyslippuun. Se vaikeuttaisi äänestäjän osaa hiukan, mutta uskoakseni saisimme järjestelmällä parempia presidenttejä.
Kommentit