Ateistina olen sitä mieltä, että valtion tulisi lopettaa perusteettomien uskomusjärjestelmien, siis uskontojen aktiivinen tukeminen. Näin Suomen luterilaisen kirkon ja Ortodoksisen kirkon erityisasema laissa olisi lakkautettava. Vaikka yksilö voikin välttyä kirkollisverolta eroamalla kirkosta, erilaiset yhteisöt, esimerkiksi yhtiöt joutuvat maksamaan yhteisöveroa, joka menee osin seurakunnille. Näin jokainen suomalainen joutuu välillisesti (esimerkiksi ostaessaa jotain yhtiöltä) tukemaan valtion erityisessä suojeluksessa olevia uskontokuntia.

Mielestäni maailmankuvan metafyysinen perusta (tai sen puute) on asia, josta jokaisen yksilön tulisi tehdä oma, henkilökohtainen päätöksensä ilman valtiovallan ohjausta. Näin ollen näkisinkin mielelläni tilanteen, jossa luterilainen kirkko, erotessaan valtiosta, jakautuisi pariksi erilliseksi uskontokunnaksi. Kirkon liberaali- ja konservatiivisiipien näkemykset eri kysymyksistä, kuten homojen oikeuksista ja naispappeudesta eroavat jyrkästi, ja mielestäni tällaiset jyrkät näkemyserot sopisivat ennemmin eri kuin samaan uskontokuntaan.

Tilanne, jossa valtion tukema kirkko olisi korvattu useilla pienemmillä uskontokunnilla pakottaisi yksilöt miettimään omaa vakaumustaan tarkemmin ja ottamaan omalta osaltaan kantaa siihen, mihin uskonnolliseen yhteisöön kuuluu tai on kuulumatta, eli miettimään mihin oikeastaan uskoo. Nykyinen malli jossa uskotaan vähän sinne päin kuin luterilainen kirkko opettaa, ja kuulutaan massan mukana luterilaiseen kirkkoon tulisi mahdottomaksi. Mielestäni useiden pienempien uskontokuntien järjestelmä kannustaisi ihmisiä tekemään harkitumpia ratkaisuja uskonasioiden suhteen ja olisi edistystä nykytilaan.

Uskontokuntien koko on tietysti asia, joka on perimmiltään uskontokuntien itsensä hallinnassa, enkä ulkopuolisena ateistina pysty asiaan juuri vaikuttamaan, edes siinä tapauksessa jossa tulisin valituksi kansanedustajaksi. Epäsuoria vaikutuskeinoja tähän olisi kuitenkin kirkon ja valtion erottaminen, joka asettaisi luterilaisen ja ortodoksisen kirkon samalle viivalle muiden uskontokuntien kanssa, sekä uuden uskontokunnan perustamisen helpottaminen.