Edellisessä kirjoituksessani puolsin akateemisia aloja, joilla ei ole selkeää yhteyttä käytäntöön. Jotta kenellekään ei jäisi väärää kuvaa, puollan korkeaan koulutukseen panostamista kautta linjan.

Koska Suomessa työvoima on kallista, voimme globaalisti kilpailla ainoastaan olemalla parempia kuin muut, panostamalla korkeaan teknologiaan. Ja tämä vaatii sekä luonnontieteiden osaajia että diplomi-insinöörejä. Näihin panostaminen on taloudellinen sijoitus tulevaisuudelle.

Yliopistojen koulutukseen onkin sijoitettava rahaa, jotta opettajien määrän ja opiskelijoiden määrän suhde saadaan paremmaksi. Näin saataisiin pienempiä opetusryhmiä, ja opiskelijoilla olisi mahdollisuus saada henkilökohtaisempaa opetusta. Massaluennoilla on paikkansa, mutta opiskelijoilla on oltava mahdollisuus keskustella opetettavasta asiasta asiantuntevan henkilön kanssa pienryhmässä tai henkilökohtaisesti.

Opiskelijoiden alkuvaiheen opinto-ohjaukseen olisi panostettava, jotta he heti alussa pääsisivät kiinni akateemiseen opiskelurutiiniin. Pitäisikin kehittää opiskelijatutorjärjestelmän lisäksi opettajatutor-järjestelmä, jossa jokaista uutta opiskelijaa olisi ohjaamassa joku pääainelaitoksen opettaja tai tutkija.

Opiskelun yliopistoissa on oltava maksutonta myös ulkomaisille opiskelijoille. Tiede on luonteeltaan kansainvälistä, joten on vain hyvä, että saamme opiskelijat totutettua kansainväliseen ilmapiiriin jo opiskelijoina. Lisäksi maksuttoman opiskelun kautta saamme mahdollisesti joitain ulkomaalaisia osaajia jäämään Suomeen piristämään talouselämäämme.