Nykyisessä eduskuntavaalijärjestelmässä on (muunmuassa) se ongelma, että pienet vaalipiirit aiheuttavat piilevän äänikynnyksen. Pienimmillään vaalipiiristä valitaan kuusi ehdokasta, mikä tarkoittaa sitä, että yhteen paikkaan puolueen täytyy saada noin 1/6 vaalipiirin äänistä.

Järjestelmää ollaan uudistamassa niin, että puolueen saama paikkaluku lasketaan koko maan äänimäärästä, mikä parantaa suhteellisuutta ja näin ihan oikeasti auttaa demokratian toteutumista. Tällaisenaan systeemi myös edesauttaisi vähemmistöryhmiä saamaan äänensä kuuluviin: Jos noin 1/200 äänestäjistä kannattaa jotain puoluetta, kyseinen puolue saa paikan eduskuntaan. Tämä olisi mielestäni uuden järjestelmän suurin hyöty.

Koska elämme näennäisdemokratiassa, on uuden järjestelmän suurin hyöty tietenkin vesitetty äänikynnyksellä: Puolueen pitää saada kolmen prosentin kannatus päästäkseen eduskuntaan. Tällaista ei mielestäni voi hyväksyä.

Kyse äänikynnyksessä on lähinnä vanhojen puolueiden vallan pönkittämisestä. Äänikynnys estää vähemmistöryhmiä saamasta edustajiaan ja näin parantaa suurten puolueiden asemaa. Äänikynnystä on perusteltu sillä, että näin puoluekenttä ei pirstoudu, mutta mielestäni demokratiaan kuuluu olennaisena osana se, että äänestäjäkunta saa pirstoa puoluekentän niin halutessaan. Ne, jotka eivät tätä halua, voivat edelleen osaltaan vaikuttaa äänestämällä suuria puolueita.

Äänikynnys on huonoimmillaan valtapolitiikkaa, mutta jopa parhaan perustelunsa (pirstoutumisen estäminen) mukaan se edustaa isovelimentaliteettia: Koska kansa ei osaa äänestää oikein, täytyy vaalijärjestelmäkikkailulla turvata oikea tulos, kansan tahdosta viis!

(Kannatan oikeasti siirtoäänivaalia, katso blogikirjoitukseni aiheesta, mutta ehdotettu järjestelmä ilman äänikynnystä olisi tyydyttävä sekin.)