Koska eduskuntavaalijärjestelmää ollaan muuttamassa, annan ehdotuksen siitä, kuinka homma pitäisi mielestäni hoitaa.

Mielestäni vaaleissa äänestäjällä pitää olla mahdollisuus jotenkin ilmaista, että "kannatan tätä-ja-tätä ehdokasta, mutta jos hän ei pääse läpi, joku samantapainen kelpaa." Nykyisessä järjestelmässä tämä on hoidettu niin, että ehdokkaan hyväksi annettu ääni menee koko puolueen hyväksi. Ongelmia nykyisessä järjestelmässä on se, että erot puolueiden sisällä ovat suuria verrattuna eroihin puolueiden välillä, joten ääni ei välttämättä mene samantapaisen ehdokkaan hyväksi. Nykyjärjestelmässä ei äänestäjä myöskään saa päättää, missä suhteessa samanlaisen ehdokkaan hyväksi ääni toissijaisesti menee.

Myös maan jako vaalipiireihin on ongelmallinen: Vaikka toisesta vaalipiiristä löytyisi kuinka sopiva ehdokas tahansa, ei äänestäjä saa äänestää sitä. Vaalipiirijakoa on puolustettu sillä, että eduskuntaan saadaan koko maan kattava edustus, mutta argumentti on ontto: Jokaisen äänestäjän pitäisi omalla äänestyskäyttäytymisellään päättää, haluaako hän lähialueensa edustusta eduskuntaan. (Puhumattakaan siitä, että Helsinki ja Uusimaa ovat kulttuurillisesti niin samanlaisia, että niiden erottelua kahdeksi vaalipiiriksi ei voida mitenkään puolustaa alueellisella edustavuudella.)

Oma suosikkini vaalijärjestelmäksi olisikin siirtoäänivaali niin, että koko maa olisi yhtä vaalipiiriä.

Siirtoäänivaalin idea on se, että jokainen äänestäjä listaa paremmuusjärjestykseen kaikki ehdokkaat. Jokainen kannattaa ensisijaisesti parhaana pitämäänsä ehdokasta. Laskentavaiheessa tehdään kahdenlaisia askeleita.

• Jos joku ehdokkaista saa riittävän kannatuksen (noin 1/200 osa äänistä), hänet valitaan eduskuntaan. Katsotaan, paljonko "painoarvoa" kustakin äänestä tarvitaan hänen valitsemiseensa, ja loppu "painoarvo" kustakin äänestä, joka kannatti häntä, siirretään kunkin äänestäjän listalla yksi askel alaspäin, seuraavaan ehdokkaaseen.
• Jos kukaan ei saa riittävää kannatusta tullakseen valituksi, vähiten kannatusta saanut ehdokas pudotetaan pelistä, ja häntä kannattaneiden ääntä siirretään kunkin äänestäjän listalla yksi askel alaspäin.

Näin jatketaan, kunnes eduskunta on saatu valittua. Ylläolevasta wikipedialinkistä löytyy tarkempi selostus laskentaprosessista.

Siirtoäänivaali toteuttaa alussa asettamani ehdon, jossa äänestäjä voi ilmaista "kannatan tätä ja tätä ehdokasta, mutta jos hän ei pääse läpi, joku samantapainen kelpaa", yksinkertaisesti niin, että kukin äänestäjä laittaa listallaan kannattamansa ehdokkaan ykköseksi, ja muut samankaltaiset muille korkeille sijoille. Lisäksi äänestäjä saa itse päättää, missä suhteessa samankaltaisia hän sijoittaa korkealle. Jos joku esimerkiksi haluaa paikallista edustusta eduskuntaan, hän voi sijoittaa lempipuolueensa paikalliset ehdokkaat korkealle listassaan.

Ehdotus myös tekisi vaalista enemmän henkilövaalin nykyisen puoluevaalin sijaan ja näin murentaisi puolueiden valtaa, mikä mielestäni on hyvä juttu.

Kuten lukija huomasikin, ehdotuksessani on ongelma: Eduskuntavaaleissa on pari tuhatta ehdokasta, eikä äänestäjän voi mitenkään olettaa listaavan heitä kaikkia äänestyskopissa. Niinpä ehdotan seuraavaa kaksivaiheista ehdokasasettelua:

1. vaiheessa hankitaan jollain järkevällä systeemillä pari tuhatta ehdokasta. Toimitaan esimerkiksi kuten nykyäänkin, eli rekisteröidyt puolueet saavat asettaa ehdokkaita, ja lisäksi ehdokkaiden asettamisoikeuksia jaetaan kannattajakorttien keräämisellä.

2. vaiheessa poliittisesti aktiiviset tahot, tärkeimpänä jokainen ehdokas itse, ja näiden lisäksi esimerkiksi puolueiden paikallistoimistot, puolueiden nuorisojärjestöt, puolueet ja kansalaisjärjestöt saavat rekisteröidä erilaisia 1. vaiheessa asetettujen ehdokkaiden paremmuusjärjestyslistoja. Arvioni on, että jos tällaisen listan laatimiselle asetetaan jokin suht matala kriteeri, esimerkiksi kannattajakorttien keräys, ja rekisteröidyille yhdistyksille, joissa on tietty määrä jäseniä, oikeus tiettyyn määrään listoja, tällaisia listoja tulee korkeintaan kymmeniä tuhansia.

Itse äänestystapahtumassa jokainen äänestäjä äänestää jotain 2. vaiheessa rekisteröityä listaa, ja vaalin tulos lasketaan siirtoäänivaalimenetelmällä ikään kuin jokainen äänestäjä olisi listannut ehdokkaat kannattamansa listan mukaan.

Siirtoäänivaali voidaan toteuttaa myös niin, että listoissa on keskenään yhtä hyviä ehdokkaita; tällöin ääni jakautuu tasan yhtä hyvien välille. Tämä lienee hyvä mahdollisuus, niin listojen laatijoiden ei tarvitse asetaa paremmuusjärjestyksiä toisarvoisilla kriteereillä.

Listojen laatiminen toimisi käytännössä seuraavasti:

Jokainen ehdokas laatisi listan, jossa hän on itse ykkösenä, ja muilla korkeilla sijoilla olisi muita hänen hyvänä pitämiään ehdokkaita. Jos joku haluaa äänestää nimenomaan tiettyä ehdokasta, hän voisi äänestää tällaista ehdokkaan itsensä laatimaa listaa. Jos ehdokas profiloituu kahden tai kolmen asian ajamiseen, hänen kannattaisi laatia kaksi tai kolme listaa, yksi kullekin asialle.

Puolueiden paikallistoimistot laatisivat listoja, joissa korkeimmilla sijoilla ovat puolueen paikalliset ehdokkaat. Ne, jotka haluavat paikallista edustusta eduskuntaan, voisivat äänestää tällaista listaa. Puolueiden nuorisojärjestöt laatisivat listoja, joissa korkeilla sijoilla ovat puolueen nuoret edustajat. Ne, jotka haluavat äänestää nuoria, voisivat äänestää tällaista listaa.

Järjestelmä antaisi myös kansalaisjärjestöille uuden mahdollisuuden vaikuttaa. Kansalaisjärjestöt voisivat tehdä listoja, joissa ehdokkaat on listattu kansalaisjärjestön ajamien asioiden suhteen. Ne, jotka pitävät tällaista kansalaisjärjestön ajamaa asiaa erityisen tärkeänä, voisivat äänestää tällaista listaa. Jos kansalaisjärjestö ei ota esimerkiksi kantaa talouspolitiikkaan, se voisi laatia erikseen oikeisto- ja vasemmistolistan, joissa korkealla olisivat kansalaisjärjestön ajamia asioita kannattavat oikeisto- ja vasemmistoehdokkaat. Näin äänestäjä voisi valita oman talouspoliittisen kantansa mukaisen vaihtoehdon.

Uskon, että tällaisista listoista jokainen äänestäjä löytäisi listan, joka karkeasti vastaa hänen mielensä mukaista ehdokkaiden paremmuusjärjestystä.

Listojen rekisteröiminen kannattaisi tietenkin hoitaa sähköisesti. Koska listat olisivat julkisia ja niitä voisi korjata tiettyyn päivämäärään asti, systeemi ei olisi samalla tavalla herkkä virheille kuin sähköinen äänestäminen on ollut. Itse äänestystapahtuma, kannattamansa listan äänestysnumeron kirjoittaminen äänestyslappuun on niin yksinkertainen, että se voitaisiin hoitaa manuaalisesti. Erona nykyiseen olisi vain se, että äänestysnumerot olisivat viisinumeroisia nykyisten kolminumeroisten sijaan.

Listojen laatojoiden työtä helpottaisi, jos olisi vaalikoneita, joihin ehdokkaat syöttäisivät mielipiteensä 1. ja 2. -vaiheiden välissä.

Vaikka systeemi olisi hiukan monimutkaisempi kuin nykyinen systeemi, se ei haittaisi systeemin läpinäkyvyyttä. Koska algoritmi, jolla vaalin tulos lasketaan olisi julkinen samoin kuin listat ja se, kuinka monta ääntä kukin lista sai, jokainen osaava tietokoneohjelmoija voisi itse laatia tietokoneohjelman, joka tarkistaa tuloksen.