Nämä ovat
Ilmoitan, että tuen kaikkia kolmea asiaa. Syitä on kaksi. Ensinnäkin se, että koulutukseen panostaminen (mikä on tulevaisuuden globaalin kilpailukyvyn kannalta välttämättömyys) tarkoittaa myös sitä, että kaupunki tehdään viihtyisämmäksi opiskelijoille. Toinen syy on se, että aloitteet ovat itsessään hyviä.
Opiskelija-asunnoista, erityisesti sellaisista, jotka ovat järkevien kulkuyhteyksien päässä yliopistokampuksista, on huutava pula. Niitä täytyy saada lisää.
Keskustan katujen muuttaminen kävelykaduiksi on hyvä aloite, tosin itselleni sillä ei ole niin paljoa väliä, muutetaanko niitä läheltä yliopistokampusta vai muualta (paitsi tietysti edellä mainittu Helsingin tekeminen miellyttäväksi opiskelijakaupungiksi puhuu keskustakampuksen puolesta). Keskusta-alueella joukkoliikenne toimii ja matkat ovat sen verran lyhyitä, että siellä ei autoilla tarvitse liikkua. Koska autot vähentävät keskusta-alueen viihtyisyyttä eikä niitä tarvita, on perusteltua, että niille ei varata niin paljoa tilaa.
Julkinen poikittaisliikenne on yleensäkin asia, joka on Helsingissä retuperällä, ja johon liikkumisen sujuvuuden takia täytyy panostaa. Tässäkin kampusten yhdistäminen on vain yksi asia, johon on panostettava.
]]>
Tärkeä periaate, joka pitäisi kirjata lakiin, olisikin se, että voimatoimiin valtuutettujen (poliisien, portsareiden, vartijoiden) kuvaaminen on heidän käyttäessään voimatoimia on aina sallittua kenelle tahansa eikä sitä saada estää teknisesti. Tällaisen videokuvan julkaisemisen pitäisi myös olla sallittua, mikäli voimatoimien kohteena olevat henkilöt eivät sitä kiellä. (Ja jos kieltävät, julkaisemisen pitäisi olla sallittua, kunhan voimatoimien kohteena olevien kasvot on kuvamateriaalista muokattu tunnistamattomiksi.) Tässä siis salliminen tarkoittaa sallimista julkisilla paikoilla sekä esimerkiksi kuvaajan omassa kodissa, ja ravintoloissa, kaupoissa ja kauppakeskuksissa, siis paikoissa, joissa kuvaajalla on noin muutenkin oikeus olla. Tarkoitukseni ei ole päästää kuvaaja-armeijoita miehittämään esimerkiksi poliisilaitoksen selliosastoa.
Kuvaamisen salliminen olisi tärkeää siksi, että näin kansalaisyhteiskunta voisi valvoa sitä, että ne henkilöt, jolle on voimankäyttöön annettu oikeus, käyttävät oikeuttaan pelkästään heille sallituissa rajoissa.
Käytännössä edellämainittua kuvausoikeutta ovat esimerkiksi vartijat yrittäneet estää omaan yksityisyyteensä vedoten. Kuitenkaan mielestäni voimatoimien käytön valvonta menee tuollaisessa tilanteessa selvästi vartijoiden oikeuksia tärkeämmäksi. Näin ollen lainsäädännön selkiyttämiselle on selvästi tarvista. Samalla saataisiin varmistettua se, että esimerkiksi mielenosoitusten valvontatoimien kuvaamista ei voitaisi estää poliisien pilipaliargumenteilla.
]]>Koska Helsingin kaupungin työväenopistossa on kyse julkisen vallan pyörittämästä toiminnasta, sen ei pitäisi tukea sellaisia hyvinvoinnin hoitomuotoja, jotka perustuvat pätevyydeltään hyvin kyseenalaisiin oppeihin. Ennemmin pitäisi järjestää sellaisia kursseja, joiden taustateoria on tieteellisesti testattu ja tiedeyhteisön hyväksymä. Tässä perusteluni koostuu kahdesta eri pointista. Kun kyse on nimenomaan hyvinvoinnin lisäämiseen pyrkivästä kurssista, on syytä varmistaa, että opetus vastaa tarkoitustaan. Toinen syy on kansansivistyksellinen: Mielestäni julkisen vallan ei tule opettaa ihmisiä uskomaan perusteettomiin teorioihin, jos se vain sattuu tuntumaan kivalta.
Toinen asia, johon kiinnitin huomiota Työväenopiston kurssitarjonnassa oli luonnontieteiden loistaminen poissaolollaan. Työväenopisto olisi hyvä kanava parantaa kansalaisten tieteellistä yleissivistystä tiedettä popularisoivilla kursseilla tyyliin "fysiikkaa jokamiehelle" tai "korkeampaa matematiikkaa jokamiehelle"
]]>Nykytilanne olutharrastajalle on se, että oluita voi juoda ravintoloissa melko laajasti, ja kun tietää oikeat marketit, keskioluen vahvuista olutta saa hankittua melko laajasti. Sitä vastoin mahdollisuudet ostaa vahvoja oluita kotiin ovat luvattoman huonot, koska Alkon valikoimat ovat huonot.
Tässä on huomattava, että (sopivasti valittujen) markettien keskiolutvalikoimat hakkaavat Alkon vahvojen oluiden valikoimat mennen tullen, joten keskioluen myynti maitokaupoissa ei ole johtanut valikoiman suppenemiseen vaan laajenemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että Alkon monopolin puolesta joskus esitetty argumentti, laajan valikoiman ylläpito, on ontto.
Alla ratkaisuehdotuksia nykytilanteeseen parhaimpana pitämästäni vähiten parhaana pitämääni.
Yksinkertaisin parannus nykytilaan olisi sallia kaikkien alkoholijuomien myynti ruokakaupoissa. Minun on vaikea kuvitella tämän aiheuttavan huomattavia alkoholiongelmia, koska juoman vahvuudella ei ole paljoa merkitystä; känniin tulemiseksi mietoja juomia täytyy vain juoda hiukan enemmän.
Oluen osalta ongelma voitaisiin ratkaista sallimalla esimerkiksi alle 8% alkoholia sisältävien alkoholijuomien myynti ruokakaupassa. Näin pienellä prosentin nostolla (4,7 -> 8,0) ei lienisi paljoa vaikutusta alkoholin käyttöön. Keskioluen raja on sikäli huonosti valittu, että suuri osa maailman oluista menee juuri ja juuri sen yli.
Jos edellistäkin pidetään huonona ratkaisuna, tulisi sallia yksityisten, yksinomaan alkoholijuomia myyvien kauppojen perustaminen. Näin kansalaiset eivät olisi Alkon valikoimien armoilla, vaan kysynnän ja tarjonnan laki pitäisi huolen valikoiman laajentumisesta.
Minimiparannus olisi se, että pienpanimot saisivat panimon yhteydessä myydä tuotteitaan, samaan tapaan kuin viinitilat tilaviiniä. Tämäkin olisi parannus nykytilaan, joskaan se ei vaikuttaisi kaukana pienpanimoista asuviin ihmisiin tai ulkomaisten tuotteiden saatavuuteen.
]]>Näin ollen kaikkiin pääkaupunkiseudun busseihin pitäisikin saada digitaalinäytöt, joissa kerrotaan seuraavan pysäkin nimi. Joissain busseissa onkin tällaisia, mutta ne pitäisi saada ihan kaikkiin, että bussilla vieraisiin paikkoihin kulkeminen olisi mahdollista.
]]>Nähdäkseni ihmisellä on kahdenlaista arvoa, itseisarvoa ja välinearvoa. Itseisarvoon viitataan yleensä ihmisarvolla, ja yleensä ajatellaan, että se on kaikilla sama. Itsekin allekirjoitan väitteen, mutta koska kyseessä on puhdas arvovalinta, en voi eikä minun tarvitse perustella sitä. (Halla-aho vaatii, että arvon tulee perustua johonkin. Tässä Halla-aho on nähdäkseni väärässä. Asian itseisarvoa ei voi oikeuttaa millään sen ulkopuolisella; asian itseisarvo on se mittatikku, jonka perusteella muita asioita arvotetaan. Tässä siis jokaisella on vapaa valinta, mitä asioita pitää itsessään arvokkaina.) Siis lähtökohtani on se, että kaikkien ihmisten hyvinvointi on itsessään yhtä arvokasta.
Sitä vastoin ihmisten välinearvo vaihtelee. Ihminen, joka on kykenevä ja halukas tuottamaan ihmisille (itselleen ja muille) hyvinvointia, on välinearvoltaan arvokkaampi kuin ihminen, joka ei tähän halua tai kykene. Tässä on huomattava, että välinearvo syntyy siitä, että sillä on itseisarvoon, ihmisten hyvinvointiin, vaikuttavia seurauksia. Näin malli, jossa asioilla olisi pelkästään välinearvoa, on mahdoton, koska välinearvokas asia on väline itseisarvokkaan asian tuottamiseksi.
Kirjoituksessaan Halla-aho luettelee arvokkaina pitämiään ihmisryhmiä, kuten rakennusinsinöörit ja ruuantuottajat, jotka pyörittävät yhteiskuntaamme. Nämä ryhmät ovatkin sellaisia, joiden välinearvo, positiivinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin, onkin suurin, ja välinearvoa omaavien ryhmien tunnistamisessa Halla-aho nähdäkseni pääpiirteissään onnistuukin. Halla-ahon analyysistä jää vain puuttumaan sen kunnollinen käsitteleminen, minkä itseisarvoisen hyvän tuottamiseksi nämä ihmisryhmät ovat arvokkaita. Halla-aho tosin sanoo ohimennen tutkivansa välinearvoa sen suhteen, kuinka eri yksilöiden poistaminen heikentäisi yhteisöä, joka näyttäisi viittaavan siihen, että Halla-aholle yhteisön vahvuus on itseisarvo. Itse olen sitä mieltä, että tuo itseisarvoinen hyvä on ihmisten hyvinvointi, jonka itseisarvo on kaikilla sama; en tosiaankaan pysty näkemään yhteisön arvoa muuten kuin välineenä tuottaa hyvinvointia jäsenilleen.
Jälkikirjoitus: Tarkemmalla lukemisella Halla-ahon tekstistä löytyy pätkä, että lisääntyminen on kaikkien lajien primääri päämäärä, eli pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että Halla-aholle oma lisääntyminen on itseisarvo. Kuitenkin valinta arvostaa omaa lisääntymistään on nimenomaan sitä, arvovalinta, jonka yksilö voi aivan hyvin tehdä toisinkin. Esimerkiksi itse en tietyistä henkilökohtaisista syistä pidä omaa lisääntymistäni missään määrin itseisarvokkaana.
]]>Piraattien ehdotuksessa on se ongelma, että se jättää erään erittäin tärkeän uskonnon aspektin huomiotta: Uskonto maailmankuvan perustana olevana oppijärjestelmänä.
Mielestäni koulun on tuettava nuorten maailmankuvan perustan valitsemisprosessia. Koska maailmankuvan perustasta on eri ihmisillä erilaisia käsityksiä, jokaisella uskonnolla on oma käsityksensä, ja näiden lisäksi on ei-uskonnollisia vaihtoehtoja kuten tieteeseen nojaava ateismi, ei koulussa voida opettaa yhtä näistä oikeana, edes siinä tapauksessa, että kyseessä olisi vanhemmilta peritty "oma" uskonto. (Kysehän oman uskonnon opettamisessa ei ole oppilaan itse valitsemasta uskonnosta, vaan vanhempien valitsemasta. Oppilaan oma näkemys uskonnollisista kysymysistä on kouluaikana vasta muotoutumassa.)
Näin ollen olenkin sitä mieltä, että on luotava oppiaine, kutsun sitä nimellä "uskontotieto", jossa esitellään erilaisia uskonnollisia ja ei-uskonnollisia maailmankatsomuksia niin, että nuoret saavat puolueetonta informaatiota, jolle voivat pohjata oman valintansa. Vaikka piraattien mielestä uskonnonopetus ei ole tätä päivää, uskon kysymyksen siitä, millainen todellisuus pohjimmiltaan on, olevan ajaton, polttava kysymys, johon itse kukin joutuu ottamaan kantaa.
]]>