Piraattien uusimman kannanoton mukaan (oman) uskonnon opetuksesta koulussa on luovuttava, ja eri uskontojen kulttuuritaustaa ja historiallista merkitystä on käsiteltävä muiden aineiden oppitunnilla. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, kannatan oman uskonnon opetuksen korvaamista kaikille yhteisellä uskontotiedolla.

Piraattien ehdotuksessa on se ongelma, että se jättää erään erittäin tärkeän uskonnon aspektin huomiotta: Uskonto maailmankuvan perustana olevana oppijärjestelmänä.

Mielestäni koulun on tuettava nuorten maailmankuvan perustan valitsemisprosessia. Koska maailmankuvan perustasta on eri ihmisillä erilaisia käsityksiä, jokaisella uskonnolla on oma käsityksensä, ja näiden lisäksi on ei-uskonnollisia vaihtoehtoja kuten tieteeseen nojaava ateismi, ei koulussa voida opettaa yhtä näistä oikeana, edes siinä tapauksessa, että kyseessä olisi vanhemmilta peritty "oma" uskonto. (Kysehän oman uskonnon opettamisessa ei ole oppilaan itse valitsemasta uskonnosta, vaan vanhempien valitsemasta. Oppilaan oma näkemys uskonnollisista kysymysistä on kouluaikana vasta muotoutumassa.)

Näin ollen olenkin sitä mieltä, että on luotava oppiaine, kutsun sitä nimellä "uskontotieto", jossa esitellään erilaisia uskonnollisia ja ei-uskonnollisia maailmankatsomuksia niin, että nuoret saavat puolueetonta informaatiota, jolle voivat pohjata oman valintansa. Vaikka piraattien mielestä uskonnonopetus ei ole tätä päivää, uskon kysymyksen siitä, millainen todellisuus pohjimmiltaan on, olevan ajaton, polttava kysymys, johon itse kukin joutuu ottamaan kantaa.