Panu Horsmalahti on ollut viime aikoina kiistanalainen hahmo piraattiscenessä. Hän on nimittäin huolestunut seksuaalisesta tasa-arvosta, siitä että naiset saavat seksiä helpommin kuin miehet. Erityisesti jotkut miehet jäävät kokonaan ilman. Lääkkeeksi Horsmalahti on tarjonnut bordellien laillistamista sekä tytöille suunnattua seksuaalivalistusta joka tähtäisi paljon seksiä harrastavien naisten huoriksi leimautumisen poistamiseen. Bordelleista en nyt kirjoita enempää.

Sitä vastoin Horsmalahden toinen lääke, valistus on minusta huono paristakin syystä. Ensinnäkin uskon, että Horsmalahti on valinnut kohteekseen väärän stereotypian. Toisekseen en ylipäätänsä kannata valtiovallan harjoittamaa asennemuokkausta, vaan olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen täytyy saada muodostaa mielipiteensä itse.

Aamulehti on kirjoittanut Horsmalahdesta pisteliään pakinan, jossa todetaan mm. seuraavaa

Nämä piraatit edustavat sitä valtavaa hiljaisten miesten massaa, joka on syntynyt näyttöpäätteen loisteessa ja sormet näppäimillä kokispullon toimittaessa tuttipullon virkaa... Uuden ajan merkkarit ovat muodostaneet arvomaailmansa ... bittiavaruudessa, ... jossa ... naisasioihin, kuten tisseihin, peppuihin ja hämmentäviin hymyihin ... säilyy turvallinen etäisyys... Pesää nämä nuoret miehet ovat vailla.

Kirjoituksessa samaistetaan Horsmalahden esimerkin kautta kaikki Piraattipuolueen kannattajat pimperoa saamattomien runkkarimiesten stereotypiaan. En tiedä, kuinka yleinen ko. stereotypia todella piraattien keskuudessa on, mutta ainakin minua se kuvaa täydellisesti.

Koen suureksi ongelmaksi sen, että pesää saamattomien runkkarimiesten stereotypia saa ihmisten mielissä niin suuria negatiivisia sävyjä, että sitä voidaan käyttää poliittisena lyömäaseena. Jotain pitäisikin tehdä, että meitä pesää saamattomia runkkarimiehiä ei enää halveksuttaisi.

Uskon myös, että pesää saamattomien runkkarimiesten stereotypian negatiivisuus muodostaa eräänlaisen itseään ruokkivan kierteen. Ne, jotka eivät saa pesää, leimautuvat, mikä puolestaan tekee heidän pesänsaamisestaan jatkossa epätodennäköisemmäksi. Näin kyseisen stereotypian negatiivisten mielleyhtymien murtaminen palvelisi Horsmalahden peräänkuuluttamaa seksuaalisen tasa-arvon toteutumista.

Koska en kannata valtiovallan harjoittamaa mielipiteenmuokkausta, en voi ottaa pesää saamattomien runkkarimiesten stereotypian muuttamista positiivisemmaksi vaaliohjelmaani. Mielipiteisiin vaikuttaminen onkin tehtävä ruohonjuuritasolla. Ensimmäinen askel on se, että me pesää saamattomat runkkarimiehet astumme ulos kaapista ja kieltäydymme pitämästä tilaamme häpeällisenä. Näin.