Verrataan sellaisia hyödykkeitä kuin pöytä ja elokuva. Niillä on ratkaiseva ero. Kun puuseppä valmistaa pöydän, hän joutuu tekemään työtä sen eteen, ja voi myydä valmistamansa pöydän vain yhdelle henkilölle. Kun pöytä on myyty, puusepällä ei enää ole sitä.

Elokuva on erilainen. Nykyisellä tietotekniikalla sitä voi monistaa käytännössä ilman kustannuksia vaikka kuinka monelle ihmiselle. Myös äänitetyt musiikkikappaleet ovat tässä suhteessa samanlaisia kuin elokuvat. Jos sähköiset lukulaitteet yleistyvät ja kirjat siirtyvät sähköiseen muotoon, sen jälkeen myös kirjat kuuluvat tähän kategoriaan.

Näin musiikki ja elokuvat ovat varsinainen runsaudensarvi: Kenellä tahansa on periaatteessa mahdollisuus saada niitä lähes nollakustannuksin.

Nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö vain estää tuollaisen kopioinnin. Sen mukaan tekijällä on yksinoikeus kopioiden tekemiseen, minkä tekijä yleensä siirtää esimerkiksi levy-yhtiölle. Ja levy-yhtiö myy kopioita kalliiseen hintaan. Tämä puolestaan sulkee runsaudensarven, koska se rajaa sen kulttuurin määrää, joka ihmisen on (taloudellisesti) mahdollista hankkia.

Olisikin mietittävä keinoja, jolla runsaudensarvi saadaan avattua, laillisesti.Piraattipuolue kannattaa tekijänoikeuden suoja-ajan rajaamista 5-10 vuoteen julkaisuhetkestä. Näin teokset, jotka ovat 5-10 vuotta vanhoja, olisivat vapaasti levitettävissä. Toinen Piraattipuolueen ajama uudistus olisi ei-kaupallisen kopioinnin täysi salliminen. Tämä tarkoittaisi mm. vertaisverkkojen sallimista.

Kuinka tekijät sitten saisivat leipää pöytään, jos kopioiden myyminen vähentyisi? Ensinnäkin tutkimustieto koskien sitä, vähentääkö vertaisverkkolataus myyntiä, on ristiriitaista. Vaikuttaisi siltä, että monet ihmiset oikeasti haluavat ostaa virallisen äänitteen tai elokuvan, vaikka saisivat tuotteen ilmaiseksi vertaisverkosta. On myös huomattava, että elokuvien elokuvateatterilevitykseen ja musiikin esittämiseen konserteissa epäkaupallisen kopioinnin salliminen ei vaikuttaisi, joten nämä jäisivät edelleen tekijöiden leipäpuuksi. Näin esimerkiksi vapaassa epäkaupallisessa levityksessä olevat CD-levyt toimisivat loistavina mainoksina konserteille. Samoin oheistuotteiden myynti, esimerkiksi bändien t-paidat, olisivat mahdollinen rahastuskeino.

Kirjojen osalta tekijöillä olisi käytännössä 5-10 vuoden yksinoikeus paperikopioiden tekemiseen ja myymiseen. Uskon, että kirjojen paperiversiot olisivat haluttuja mahdollisista vapaasti levitettävistä e-kirjoista huolimatta. Paperisen kirjan lukumukavuus on nimittäin toista luokkaa e-kirjoihin verrattuna.

Ihannetapaus olisikin se, että ihmiset käyttäisivät kulttuuriin saman rahamäärän kuin nykyäänkin, mutta se kulttuurin määrä, jonka he saisivat käyttöönsä, olisi huomattavasti suurempi kuin nykyään. Rahamäärä käytettäisiin konsertteihin, elokuvateattereihin, paperikirjoihin, ja myös hyvien CD:iden ja DVD:iden ostamiseen. Tämän lisäksi ihmiset voisivat kopioida vapaasti, ja vaikkapa näin tutustua ilmaiseksi heille tuntemattomiin artisteihin.